Satumainen joulu

Tämän vuoden joulun teemaksi muodostui kuin vahingossa Satumainen Joulu.

 

Koristelu poikkesi menneistä vuosista paljonkin. Tämän joulun koristeet olivat ... sanoisinko vintage henkisiä. Niihin oli piiloteltuna lasten tavaroita ja monet olivat jollain tapaa merkityksellisiä, vaikkakaan eivät ehkä niin kovin jouluisia. Mielessäni ajatus menneistä ja tulevistakin jouluista, halusin ripotella ympärilleni hippusia rakkaista asioista, sillä tänäkään vuonna en joulua voinut viettää ihan niinkuin olisin tahtonut.

 

Satumaiseksi joulun teki omalta osaltaan valtava määrä valosarjoja ja lastenlapsille kirjoittamani joulutarinan kuvaus.

Joulumaa, satumaa... se löytyy hyvinkin läheltä jos sen löytää haluaa.. :)

 

 

 

 

 

 

 

Puutarhablogistani löydät Joulukalenterin

jos vielä tahdot kurkistaa menneisiin joulukuun päiviin.

 

 

 

 

 

Sisällä ja ulkona :)

 

Ulko-oveen tein kranssin yhdistämällä tekoaineksia ja oikeita. Kukat on silkkisiä, samoin osa lehdistä sekä havut. Oikeita on vain kävyt ja rosmariininoksat ja muutama karhunvatukan lehti. Tämä siirtyi kylläkin kuistin sisäpuolelle ennenkuin lumi pääsi sitä runtelemaan. Oveen olen hankkinut sementtiset ruusukranssit. Luulisi niiden kestävän kaikenlaiset sateet ja tuulet.

 

 

Tekohavuköynnöset terassin kaiteilla tuunattuna ketunliekoin ja kävyin. Näissäkin on nyt jo valosarjat, kuvaa niistä myöhemmin. Kerrankin ehdin laitella paikoilleen ennen lunta ja pakkasta.

 

Nyt kun pihasauna on remontissa, öljylamput joutivat sieltä sisäkäyttöön. Siniseen valosarjaan tein joka toiseen lamppuun muffinssivuokista varjostimet.

 

Ja pipareita tietenkin, ainakin sen verran että saadaan tuoksusta nauttia vaikkei niitä meillä paljonkaan syödä. :D

 

 

 

 

Herkuttelukausi alkaa :)

 

Joulunaikaan kuuluu ilman muuta herkuttelu. Koska tarpeeksi suurta kerrosvatia ei talosta löytynyt, kasasin kolme astiaa päällekäin ja nehän toimi ihan hyvin. Ihan pikkuisen vaan makeaa, paljon vitamiineja ja iloa myös silmille. :)

Ja sitten laitetaan Joulu pakettiin

Hilma, mun pikkuinen joulufani, tykästyi seimeen myös. Nyt sieltä on alkuperäisasukkaat enkeleitä lukuunottamatta siirretty toiseen majoitukseen.

Tyhjältä näyttää koti kun koristeet on siivottu.

Mun aarteeni! :) 

Mie olen varmasti ollut jossain entisistä elämistäni ollut harakka, niin paljon kristallit ja kimallus vetää puoleensa.

No huh, huh, olipas hirmuinen urakka ja vielä pitäisi laatikot raahata säilöön... 

mutta ensin vähän huilataan, mun Hilma ja mie. :)

Vielä viipyilee jouluinen tunnelma :)

Tänä vuonna kuusi ei ole aito, joten se saa olla vielä jonkun aikaa.

Hilma kissani on läheisriippuvainen ja seuraa minua joka paikkaan. Kun olin kipeänä, se vahti makuuhuoneen pöydällä, nukahti siihen välillä, mutta havahtui heti jos käännyin.

Seimi valmistui tähän vaiheeseen. 

Ehkä jo ensi jouluna tietäjät ja paimenet ehtivät paikalle ja musta lammas saapi silmät.. :)

Ikivanha oikea rusinalaatikko tallina, huovutusvillaa ja kiiltokuvia.

En millään keksinyt mistä rakentaisin seimen, niinpä laitoin Jeesus vauvan äitinsä syliin.

Joulu :)

Jouluaattoaamu "valkeni" lumisateessa ja maa oli valkoinen. Tosin sitä kesti vain päivän, sitten alkoi sade ja nyt lumi on muisto vain. Eilen vein linnuille niille kookosrasvasta ja siemensekoituksesta valmistamani joulukakun. Kakkuvuoassa siitä tuli ihan nättikin ja puolukanvarvuilla sen vielä koristelin.

Siitä riittää nyt haukata kunnon suupaloja myös oravan ja varmasti isommatkin linnut tulevat nauttimaan siitä oman osansa. 

Tulkoon vain kaikki, myrsky tekee tuloaan ja lintuset on kylmissään lajiin katsomatta. Teen sitten uuden kun tämä on syöty. Puutarhapöydällä jäi kuva ottamatta, toivottavasti tänään ehdin kuvata sen ennenkuin se on kokonaan syöty.

Vähän kerrallaan joulu valmistuu...

.. ja siivoukset ja jouluruoat ja leipomukset. 

Aikaahan on vaikka kuinka paljon vielä. :)

Kuistin koristeita

Pikkuapulainen, Hilma-neiti.

Puutarhan jouluvalot

Joulukuun 16.pv. kello on 6:24, sade pieksää peltikattoa ja tuuli kolistelee sitä vielä lisää. On kuin syysmyrsky... tänäänkin, ja ihan vielä pimeää. 

Katselin parin edellisen talven kuvia ja vaikka en lumitöistä niin kovasti paljon tykkääkään, kyllä näytti ihanalta kun puut ja pensaat olivat lumen peitossa ja hanki hohti miljoonin timantein auringonpaisteessa.

Nyt kun lapset on lentäneet pois pesästä, on joulunvietto muuttunut. Tänä vuonna olen vielä töissäkin jouluna, niin että nyt on tulossa aivan erilainen joulu kuin koskaan aikaisemmin. Mies ei hirmuisesti joulutouhuista perusta ja tuntuukin että laittelen tässä vaan itselleni. Haikeaa, tosi haikeaa ja vähän turhan tuntuista...

Pihakeittiön ja kasvihuoneen valot tuikkivat pimeydessä, lyhdytkin on pitänyt laitella suojaan, sillä sade sammuttaa jopa niiden kynttilät. 

Grilliruoka maistuu hyvältä joulukuussakin. Voisi varmaan avata grillikauden uudelleen kun näyttää näitä kelejä piisaavan. Pääsisi paljon vähemmällä siivoamisellakin kun viettäisi joulun tuolla puutarhassa. Pikkuinen pihakeittiö on siisti jo syyssiivouksen jäljiltä, taidankin levittää sen pöydälle joululiinan ja ripustella pallot kynttelikköön ja olla vaan. Ensin on kuitenkin haettava sitä grillattavaa kaupasta... ja loput joululahjat. :)

Pikkujoulut puutarhakeittiössä :)

Askartelua ja askareita

Seimiasetelma valmistuu pikkuhiljaa. Päähenkilöt ovat valmiina ja osa eläimistä. Jos ehdin niin myös tietäjät ja paimenet pääsevät kuvaelmaan.

Winter Wonderland alkaa olla valmis myöskin. Se piti rakentaa lintuhäkkiin sillä kissat muuten nuolevat piparikuusen, eivätkä pikkukuusetkaan niiden käsittelyä kestä.

Jouluhedelmät tuoksuvat keittiön pöydällä. :)

Tämä ihanuus on joulukalenteri jonka tytär lapsineen minulle askarteli. 

Pussukat on tehty syntymävuoteni ja -kuukauteni Eeva lehden sivuista. Sisällä on suklaata ja lasten ajatuksia joulusta. Se on ihanaakin ihanampi. 

Tähtiä ja ruutuja :)

Itsenäisyyspäivää ajatellen hankkimani valkoinen lehtikaktus kukkii tähtimäisin kukin. Ihana yllätys, sillä ostohetkellä kaikki kukat olivat vielä nuppuja.  

Kiva että oli erilainen kuin suuri, joka meillä on ollut jo kauan ja sitä ennen vielä kauemmin Miehen Äidin kodissa.

Keittiön ikkunaan hankin uudet "ruudut"

 Ilonan ihanasta Sateenkaarentaa sisistusliikkeestä.

Olen niihin niin tykästynyt. Kuvassa ne eivät ole valitettavasti yhtä kauniit kuin luonnossa. Ne sopii meidän keittiöön kuin ne olisivat siihen rakennetut alunperinkin.

Uudelle ikkunalaudalle pitää nyt hankkia uudenlainen kynttelikkö. Vanha ei sovi tähän alkuunkaan. :)))

1. Adventtina

Tänä vuonna keittiön pöydän kynttiläasetelman teemana on kierrätys. Ei kovinkaan hohdokas ajatus, mutta ajankohtainen täällä meillä kun olen kovasti paljon yrittänyt tyhjennellä kaappeja ja varastoja.

Puisia kynttilänjalkoja aloin keräämään vähän kuin vahingossa. Kun tämä koti hankittiin, tavaraa oli jos jonkinlaista menneitä vuosikymmeniltä. Löysin muutaman kynttilänjalan jotka säilytin vaikka en niistä mitenkään erityisesti tykännyt. Jotenkin ne vaan alkoivat viehättää ja kirpputoreilla aloin niitä näkemään ihan uusin silmin. Yleensä niissä on ollut hintana euro tai vähemmän. 

Ryhmänä ne näyttää hyvältä, tuossa ei suinkaan ole kaikki. :)

Kynttilätkin on jo vanhoja. Yksittäisiä kaappiin unohtuneita ja sininen työpaikan "vaihtiskopasta" löydetty.

Numerot laitoin lumihiutaleisiin jotka ovat joskus olleet ilmeisesti langassa. Yhdestä rojulaatikosta ne pelastin jo kauan sitten ja ne ovat vaan odottaneet uutta elämää askartelukaapissa jo muutaman vuoden.

Keittiön kukkina amarylliksiä. Valkoinen oma kasvattama ja punainen, jonka pelastin puoleenhintaanpoistosta ruokakaupasta. Se on jo alkanut mädättää sipulinsa pintaa ja juuria, mutta mie sen kuorin ja laitoin maljakkoon jossa on vain tilkkanen vettä. Nyt siinä on auki kahdeksan kaunista kukkaa, kotiin tullessa yksi ja sekin tosi pieni.

Samasta kaupasta lähti mukaan valkea joulukaktus. Nuppuinen juu, mutta Itsenäisyyspäiväksi toivon sen avaavan jo muutaman kukan.

Toisessa huoneessa nämä jo aikaisemmin näyttämäni kynttilät. Salaman kanssa tuli vähän hölmöt kuvat, mutta ilman salamaa vielä hölmömmät. :)

Malttamattomat amaryllikset

Jouluamarylliksistä kaksi jo kukkii ja huomenna on vasta ensimmäinen adventti. Kiva että kukkii ja vielä nämä advettiin sopivat, valkea ja punavalkoinen.

Kynttilöiksi valitsin tällä kertaa erilaiset, punaiset kynttilät, kun aina on ollut valkoiset. 

Maria sai kaulaansa ruusunnupuista tehdyn seppeleen. Keräsin Bengalinruusun pikkuruisia nuppuja ja pujotin ne lankaan. Nyt kun ne jo ehtivät kuivahtaa, ne pienenivät vielä entisestään. Ihan oikeita ruusunnuppuja, pienen pieniä, vain noin 6mm kokoisia. :)

Joulun odotus hiipii jo pikkuhiljaa kuistilta muihin huoneisiin.

Totta vai tarua?

Kun aurinko paistoi huurteisen ikkunan läpi, putkahti sammalmättäälle syksyn viimeiset sienet. Ja niinkuin kuvasta näkyy, sammalpallon pikku asukkaat ilahtuivat siitä niin kovin, että aukaisivat aurinkovarjon ja asettuivat sen alle ihailemaan vielä hiukan lämmittäviä säteitä... :)

Ihan pikkuisen pikkujoulua

 Joulun laitto kotiin alkaa meillä aina kuistilta. Vihdoin sain ommeltua sinne verhot ja siivosin syksyiset somisteet pois. Varsinaisia joulukoristeita siellä ei vielä ole, jos kynttelikköjä ei lasketa mukaan. Pikkukuusessakin on valojen lisäksi vain kolme pientä enkeliä. Kirppikseltä pelastetut, 20senttiä kpl. Niille tein tyllimekot ja ihan hiukkasen laitoin kimalletta mekkoihin. Joulukuun alussa koristelen sitten vähän enemmän... ehkä. :)

Sammaleita mie rakastan jostain syystä kovasti. Mie olen varmaan ollut jossain entisessä elämässäni menninkäinen tai metsänpeikko.