Vielä viipyilee jouluinen tunnelma :)

Tänä vuonna kuusi ei ole aito, joten se saa olla vielä jonkun aikaa.

Hilma kissani on läheisriippuvainen ja seuraa minua joka paikkaan. Kun olin kipeänä, se vahti makuuhuoneen pöydällä, nukahti siihen välillä, mutta havahtui heti jos käännyin.

Seimi valmistui tähän vaiheeseen. 

Ehkä jo ensi jouluna tietäjät ja paimenet ehtivät paikalle ja musta lammas saapi silmät.. :)

Ikivanha oikea rusinalaatikko tallina, huovutusvillaa ja kiiltokuvia.

En millään keksinyt mistä rakentaisin seimen, niinpä laitoin Jeesus vauvan äitinsä syliin.

Joulu :)

Jouluaattoaamu "valkeni" lumisateessa ja maa oli valkoinen. Tosin sitä kesti vain päivän, sitten alkoi sade ja nyt lumi on muisto vain. Eilen vein linnuille niille kookosrasvasta ja siemensekoituksesta valmistamani joulukakun. Kakkuvuoassa siitä tuli ihan nättikin ja puolukanvarvuilla sen vielä koristelin.

Siitä riittää nyt haukata kunnon suupaloja myös oravan ja varmasti isommatkin linnut tulevat nauttimaan siitä oman osansa. 

Tulkoon vain kaikki, myrsky tekee tuloaan ja lintuset on kylmissään lajiin katsomatta. Teen sitten uuden kun tämä on syöty. Puutarhapöydällä jäi kuva ottamatta, toivottavasti tänään ehdin kuvata sen ennenkuin se on kokonaan syöty.

Vähän kerrallaan joulu valmistuu...

.. ja siivoukset ja jouluruoat ja leipomukset. 

Aikaahan on vaikka kuinka paljon vielä. :)

Kuistin koristeita

Pikkuapulainen, Hilma-neiti.

Puutarhan jouluvalot

Joulukuun 16.pv. kello on 6:24, sade pieksää peltikattoa ja tuuli kolistelee sitä vielä lisää. On kuin syysmyrsky... tänäänkin, ja ihan vielä pimeää. 

Katselin parin edellisen talven kuvia ja vaikka en lumitöistä niin kovasti paljon tykkääkään, kyllä näytti ihanalta kun puut ja pensaat olivat lumen peitossa ja hanki hohti miljoonin timantein auringonpaisteessa.

Nyt kun lapset on lentäneet pois pesästä, on joulunvietto muuttunut. Tänä vuonna olen vielä töissäkin jouluna, niin että nyt on tulossa aivan erilainen joulu kuin koskaan aikaisemmin. Mies ei hirmuisesti joulutouhuista perusta ja tuntuukin että laittelen tässä vaan itselleni. Haikeaa, tosi haikeaa ja vähän turhan tuntuista...

Pihakeittiön ja kasvihuoneen valot tuikkivat pimeydessä, lyhdytkin on pitänyt laitella suojaan, sillä sade sammuttaa jopa niiden kynttilät. 

Grilliruoka maistuu hyvältä joulukuussakin. Voisi varmaan avata grillikauden uudelleen kun näyttää näitä kelejä piisaavan. Pääsisi paljon vähemmällä siivoamisellakin kun viettäisi joulun tuolla puutarhassa. Pikkuinen pihakeittiö on siisti jo syyssiivouksen jäljiltä, taidankin levittää sen pöydälle joululiinan ja ripustella pallot kynttelikköön ja olla vaan. Ensin on kuitenkin haettava sitä grillattavaa kaupasta... ja loput joululahjat. :)

Pikkujoulut puutarhakeittiössä :)

Askartelua ja askareita

Seimiasetelma valmistuu pikkuhiljaa. Päähenkilöt ovat valmiina ja osa eläimistä. Jos ehdin niin myös tietäjät ja paimenet pääsevät kuvaelmaan.

Winter Wonderland alkaa olla valmis myöskin. Se piti rakentaa lintuhäkkiin sillä kissat muuten nuolevat piparikuusen, eivätkä pikkukuusetkaan niiden käsittelyä kestä.

Jouluhedelmät tuoksuvat keittiön pöydällä. :)

Tämä ihanuus on joulukalenteri jonka tytär lapsineen minulle askarteli. 

Pussukat on tehty syntymävuoteni ja -kuukauteni Eeva lehden sivuista. Sisällä on suklaata ja lasten ajatuksia joulusta. Se on ihanaakin ihanampi. 

Tähtiä ja ruutuja :)

Itsenäisyyspäivää ajatellen hankkimani valkoinen lehtikaktus kukkii tähtimäisin kukin. Ihana yllätys, sillä ostohetkellä kaikki kukat olivat vielä nuppuja.  

Kiva että oli erilainen kuin suuri, joka meillä on ollut jo kauan ja sitä ennen vielä kauemmin Miehen Äidin kodissa.

Keittiön ikkunaan hankin uudet "ruudut"

 Ilonan ihanasta Sateenkaarentaa sisistusliikkeestä.

Olen niihin niin tykästynyt. Kuvassa ne eivät ole valitettavasti yhtä kauniit kuin luonnossa. Ne sopii meidän keittiöön kuin ne olisivat siihen rakennetut alunperinkin.

Uudelle ikkunalaudalle pitää nyt hankkia uudenlainen kynttelikkö. Vanha ei sovi tähän alkuunkaan. :)))